Joo se meikäläisen pieni "mitään blogitaukoa ei ole tulossa" -tauko vähäsen venähti ja näyttääpi siltä, että tuo venähtäminen on varsin pysyvää sorttia. Nyt on elämässä tapahtunut paljon niin isoa kuin pientäkin eikä aikaa blogille enää juurikaan ole. Lisäksi on jälleen kerran todistettu, että se ominaisuus, josta puhuin jo aivan ensimmäisessä postauksessani noin vuosi sitten, on täyttä faktaa: innostun nopeasti ja 120%:n intensiivisyydellä uusista asioista, mutta valitettavasti useimmat niistä menettävät vetovoimansa yhtä nopeasti uusien mielenkiinnon kohteiden ilmaannuttua horisonttiin. Blogi-intous tosin ei ole lähtenyt minnekään, mutta se on laantunut siinä määrin, että toisin kuin viime vuonna, yritän nyt käyttää aikani enemmän opiskeluun sekä omaan hyvinvointiin. Taustalla ja muiden blogien kommenttibokseissa tulen kyllä taatusti näkymään! (: Ja eihän sitä tiedä, vaikka tämänkin blogiksi itseään kutsuvan kyhäelmän innostuisin taas jossain vaiheessa herättämään henkiin.
Nyt on tosiaan sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä: suurimpana konkreettisena asiana varmastikin muutto. Aivan oikein, ei enää Itistä! Whipii. Nykyinen majapaikka sijaitsee Länsi-Helsingissä; alue on kivan rauhallinen, lenkkipolut vertaansa vailla ja kämppä on ihana. Täällä on helppo olla onnellinen.
Tässä oli pitkä ajanjakso, jona vihasin peilejä ym. heijastavia pintoja - kameroista puhumattakaan, joten sekin on varmasti yhtenä syynä blogin päivittämisen jäämiseen. Oma kamerani sitten katosikin muutossa jonnekin, mikä ei ainakaan ole auttanut asiaa. :p Nyt tyydytään siis puhelimen laadukkaan kameran otoksiin.
Viimeinen päivän asu: (dramatiikkaa dramatiikkaa!)
Eilinen oli täynnä enemmän tai vähemmän ahkeraa lukemista (joskin myös pariinkin otteeseen tuiki tärkeää keskustassa "voisin lähteä istuskelemaan johonkin kahvilaan" -asiointia) ja vaatetus oli rennon ohjelman mukainen: Carlingsin lempifarkut, Zaran luottoneule, uusi huivirakkauteni Bershkasta sekä ihanainen lörttöpipo Indiskasta. Päähinehypetykseni jatkaa selkeästi jälleen uusilla tuulilla, sillä siinä missä viime talvena päässäni oli 90%:na päivistä eri värisiä myssyköitä, keväällä sekä kesällä pantoja, niin tänä talvena hattuhyllyn näyttävän valtaavan nuo pehmoiset over size -myssyt. Kivoja nuo pipot!
Äää, en osaa enkä halua lopettaa tätä postausta vielä! Lyön tähän vielä siis puhelimen kuvatiedostoista löytyneitä otoksia syksyn huippuhetkistä:
Käärme! En ole euralaisuudestani huolimatta koskaan aiemmin nähnyt elävää käärmettä luonnossa näin läheltä ja nyt niitä tuli vastaan lenkkipolulla viikon sisällä kaksin kappalein. Kuten huomaatte, niin tämä oli jo epäonnekseen kohdannut jonkun amazonin lailla puuklapin kanssa riehuneen Samoaja-Saanan, mutta se edellinen kaveri köllötteli onnellisesti ja täysissä ruumiin voimissa keskellä polkua. Onneksi äidillä tarkkaavaisuus pelasi, sillä allekirjoittanut olisi juossut suoraan sen yli/päälle. *vilunväreitä*
Käväistiin jokunen viikko sitten Tallinnassa kulttuurimatkalla. Sen lisäksi, että löysin Bershkasta upeat ja huuuuimilla koroilla varustetut korkkarit sekä Pull&Bearista uuden lempparikorun, niin kävimme myös sisällä parissa kirkossa (okei, kurkattiin syntiemme paino harteillamme vain ovelta), kiivettiin näköalapaikalle, seurattiin vanhankaupungin torilla paikallisten lasten ja nuorten tanssi- ja lauluesityksiä sekä syötiin hyvin, useasti ja paljon.
Tallinnan lisäksi myös Korkeasaaressa pitäisi käydä huomattavasti useammin. Sinne oli kesän aikana syntynyt hurja määrä eläinvauvoja, joista useimmat olivat juuri vierailumme aikaan uskaltautuneet ensi kertaa emonsa kanssa ulkoilemaan. Jep, sen sijaan että olisin kuvannut niitä ihania, leikkisiä leopardin pentuja, niin minulla on nyt tarjota kuvamateriaalia mm. sammakosta - no onhan sammakko nyt prkl hieno eläin!
Syntymäpäiväni kunniaksi päätin haastaa itseni tonkimalla esiin sisäisen ja toistaiseksi hyvinkin onnistuneesti piilotelleen viherpeukalon. Parvekkeeltani löytyi jo kaksin kappalein krysanteemeja ja nyt piti sitten saada jotain haastavampaa. Vuodatin kukkakaupan myyjälle pitkän tovin taipumustani kasvin kuin kasvin tahattomaan tappoon aina parin päivän sisällä ja sainkin tältä sitten kannustavaa tsemppaamista ja vakuuttelua, että orkidea elää ihan varmasti jopa minun hoivassani ainakin viikon - kaupat tuli! Ja kuulkaas, se elää vieläkin ja näyttää ihan hyvältä.
Seuraava kasvattikokelaani ei sitten ollutkaan yhtä onnekas..
Kaverini toi minulle synttärilahjaksi chilin, joka vaatii selvitäkseen päivittäistä kastelua ja hurjasti valoa. Noh, jostain syystä se sitten kuihtui..
Yhden sadon ehdin kuitenkin siltä kerätä ja osan hedelmistä kuivasinkin innoissani - saapi nähdä tuleeko noita käytettyä mihinkään vai heitänkö lopulta vain kyllästyneenä biokeräykseen, kun tarvitsen pientä leikkuulautaani.
Muuton lisäksi toinen suuri muutos liittyykin ensi vuoteen. Tänä vuonnahan tarkoitus on tosiaan opiskella tunnollisesti ja jättää bloggailu virallisesti taka-alalle. Ensi syksynä on kuitenkin opiskeluiden vuoro painua jäähylle. Muutama viikko sitten aloin harkita välivuoden pitämistä ja nyt onkin varmistunut, että ensi elokuussa meitsi pakkaa rinkkansa ja hyppää lentokoneeseen, joka ottaa kurssin kohti Afrikkaa.
Tarkoituksena on siis 12kk mittainen vapaaehtoistyö ja kohdemaana näillä näkymin Ghana. Työ tulee olemaan lasten parissa ja melko varmasti sijoittuu johonkin paikallisista orpokodeista/kouluista sekä erilaisiin projekteihin lasten tai vaikkapa naisten asioiden sekä oikeuksien parantamiseksi. Eräs Ghanasta vasta palannut tyttö kertoi, että he olivat päätyneet rakentamaan vapaaehtoisten tuumin mm. lapsille uuden makuuhuoneen, ensimmäisen "oikean" vessan ja lopulta heidän oli onnistunut saada kasaan jopa pieni keittiö kaasuliesineen - aiemmin kun ruuanlaitto oli tapahtunut hiilillä valmistaen tähtitaivaan alla.
Motiivejani lähtöön on vaikea eritellä, tuntuu vain että on pakko lähteä ja että tämä on se mitä minun pitää nyt tässä vaiheessa elämääni tehdä. Tietysti haluan auttaa ja vaikuttaa omalla panoksellani positiivisesti noiden lasten elämään ja jos hyvin käy, niin jopa saada jotain pysyvämpääkin aikaiseksi - ehkä jopa sen toisen vessan! (: Yhtenä syynä lähteä on kuitenkin myös tarve omaan seikkaluun ja matkaan itsensä etsimiseen. Mikä paikka olisikaan siis parempi määränpää kuin mystinen savannien ja iloisten rytmien täyttämä Afrikka.
Viimeistään ensi elokuusta blogi siis herää jälleen eloon, sillä matkablogin pitäminen kuuluu ehdottomiin suunnitelmiini sekä Suomeen jäävien läheisten että ihan oman itsenikin vuoksi.
No joo, reissuun on vielä tosiaan aikaa se 10kk, joten palataan siihen sitten kun on sen aika.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille (mikäli teitä nyt enää edes on jäljellä :D) ja tervetuloa ensi vuonna mukaan matkalle Ghanaan!
Rubio kiittää ja kuittaa
Toki myös lihansyöjille oli tarjolla sitä itseään. 
4. Upeiden maisemien havainnointi
Team Rautapakarat
Sen jälkeen pistettiinkin parisuhde takaisin balanssiin.
Kuten kuvista näkyy, niin korujen pääasiallisena valmistusmateriaalina käytetään puuta, joka on viime aikoina ollut ehdottomasti oma suosikkini korurintamalla. Se boheemi fiilinki nyt vain iskee edelleen. (: Uurten sivuilla kerrotaan puusta materiaalina enemmänkin ja mainitaan mm. sen keveys ja kestävyys. Puu on myös ekologinen valinta uudistuvana materiaalina, täysin kierrätettävänä sekä sen mahdollisuuden ansiosta, että rikkoutunut koru on aina korjattavissa ja käsiteltävissä uuden veroiseksi.
Heh, voisin harkita omiinkin varpaisiini ranskalaista manikyyriä. Tällä hetkellä peep-toesta ei nimittäin pilkistäisi mitään järin zoomauksen kestävää.
En aluksi pitänyt Mileyn mekosta yhtään, sillä pituutensa, värinsä sekä yläosan leikkauksen ansioista minulle tulee lähinnä mieleen pankkineiti Sirkka-Liisa. Kuitenkin asusteet ja etenkin tuo vihertävän turkoosi kynsilakka tekevät koko asusta montamonta kertaa raikkaamman ja saavat meikäläisen rustaamaan ostoslistaansa vielä yhden kynsilakan lisää. 
Jokaisella tuotantokaudella valitsen luonnollisesti jo ensimmäisen jakson aikana suosikkini, jota sitten vaihtelen sitä mukaa, kun lempparini laukoo idioottimaisuuksia, vaihtoehtoisesti tipahtaa koko leikistä, alankin pitää toisen tytön hiuksista enemmän tms. Tällä kaudella suosikkini on kuitenkin alusta pitäen ollut sama, Analeigh. (Tosin olen vasta 11. jaksossa ja jäljellä on vielä viisi tyttöä) Tyttö on niin ihanan suloinen ja tuottaa hurjan upeita kuvia. Lisäksi tällä oli jotain, joka sai välittömästi aikaan niitä "Mulle toi, heti mulle toi!" -reaktioita. No, sitten Annan hiukset olivat valmiit, kone suljettiin ja Analeigh unohtui.
Tänään sitten innostuin katselemaan youtubesta tuota aikaisemmin kesken jäänyttä tuotantokautta ja siellähän se ihana juttu roikkui jälleen Analeighin kaulassa - nimittäin hopeinen peace-riipus.
Joo eihän se tosiaan ole mikään uusi juttu enää, mutta kun miettii tämän kesän boheemia luukkia, (Joka tulee heti kunhan vaan saan kaivaiduttua aurinkoon sieltä lihaisasta kanabunkkerista.) niin onhan tuo nyt pakko saada, iiihan pakko.
